Meidän pikku riiviö

Mieheni lisäksi meidän perheeseen kuuluu koira nimeltä Simo eli meidän rakas pikku riiviömme. Simo on noin kolmevuotias jackrusselinterrieri eli hyvin aktiivinen ja toisinaan jopa omapäinen kaveri. Tällä hetkellä kun vielä asustelemme kahdella eri paikkakunnalla Simo viettää aikansa minun kanssani ja täytyy todeta, että en tiedä mitä tekisin ilman tuota pikkukaveria. Sen verran paljon Simo tuo rytmiä elämääni (ja lenkkiseuraa), että en enää osaisi olla ilman koiraa. Yksin minun ei myöskään tarvitse koskaan mennä nukkumaan, sillä Simo tulee itse viereen. Ja tämä viereen tuleminen tarkoittaa Simon tapauksessa peiton alle tunkeutumista :)

Luonteeltaan Simo on huomion ja hellyyden kipeä, joten päivittäin tulee leikittyä ja halittua. Vauhtia myöskin tällä kaverilla tuntuu piisaavan välillä vähän liiakseen. Varsinkin kun ollaan lähdössä ulkoilemaan, joka ikinen kerta Simo saa mahdottoman hepulin. Kyllä me tiedettiin mihin ryhdyttiin kun russeli otettiin :) 

Ulkonäöltään Simo ei ole aivan tavanomainen russeli poika, sillä väriä löytyy vähän liikaakin ja korvat ovat pystyt. Kun huomasimme korvien aasettuvan pystyyn, emme tarkoituksella ryhtyneet teippaamaan niitä. Tämä onkin aivan mielipide asia, mutta me emme kokeneet touhussa olevan sen vertaa järkeä että olisimme siihen jaksaneet ryhtyä. Loppujen lopuksi ei noilla korvien asennolla ole yhtään mitään merkitystä siihen kuinka rakas koira Simo meille on.

Simolla on muuten mutamia hassuja tapoja, tuon peiton alle tulemisen lisäksi. Kun mieheni on kotona yötä saattaa Simo kiskoa (eli vinkua ja vikistä) mieheni ylös ja lenkille vaikka aamu neljältä. Tosiaan tuo ylös kiskominen tapahtuu aivan mahdottomalla vinkunalla ja vikinällä, sekä tämän lisäksi Simo hyppii mieheni päällä ja pahimmillaan jopa tunkee tassua mieheni suuhun tai kieltä nenään. Eli touhu on aivan mahdotonta. Minä en sentään joudu onnekseni koskaan kokemaan samaa :) Tämän takia pikku riiviö on aivan oikeutettu lempinimi rakkaalle koirallemme!

Tämän yöllisen touhun lisäksi Simolla on tapana tunkea/laittaa kuononsa käden (siis ihmisen) alle, kun hän haluaa rapsutuksia. Toisinaan Simo jopa "heittää" kuononsa avulla rennon käden selkäänsä merkkinä huomion kaipuusta. Alkuun tämä oli varsin hauska ele koiraltamme, mutta myöhemmin se on alkanut hiukkasen ärsyttämään ja ollemmekin nyt yrittäneet opettaa Simoa pois tästä vaativasta eleestä.

Pakko nyt myös myöntää, että uuden kodin valinnassa koiran omistus nousi aika merkittäväksi tekijäksi. Nimittäin koiran ulkoilutus keskikaupungilla (varsinkaan näin energisen) ei tunnu miellyttävältä vaihtoehdolta, näin ollen uusi kotimme onkin enemmän kuin sopivassa paikassa myös koiran ulkoilutuksen kannalta. On ihanaa kun sitä pääsee suhteellisen nopeasti puistoympäristöön, jossa myös juksulenkit koiran kanssa ovat mahdollisia, varsinkin kun olemme Simon kanssa päässeet nauttimaan tästä ylellisyydestä Porissa asuessamme. 

Sitten vielä pikku paljastus... nimittäin Simo saattaa saada pikkukaverin kesällä. Tällä tavoin päivät eivät sitten tunnu liian pitkiltä kun kumpikin meistä käy töissä :) Mutta katsotaan nyt vielä toteutuuko tämä ajatus vai jääkö se vain sitten ajatuksen tasolle. Joka tapauksessa pienten pentujen kuvien katselu on todettu hyvin vaaralliseksi eli koukuttavaksi!

Jännittävää asuntokaupankäyntiä

Kuten otsikosta voikin arvata, niin meidän kohdalla on viimeisten viikkojen aikana ollut ajankohtaista asuntokauppa juuri ostajan roolissa. Itselleni tämä on ensimmäinen asunto, joten koko kaupankäynti prosessi on ollut erittäin mielenkiintoinen ja jopa hiukan jännittävä kokemus. Onneksi myyjien valitsema välittäjä on ollut todella mukava ja huolehtinut myös meistä ostajista. 

Yritin tuossa muutama viikko sitten googlettaa asunto tarjouksen tekemisestä ja täytyy sanoa että aika vähän aiheesta löytyy informaatiota. Toki tätä varten juuri asunnonvälittäjät ovat olemassa, että kaikki tarpeellinnen tulee huomiotua asunto tarjousta tehdessä. Kuitenkin ennen ensimmäistä tarjousta tulisi kuitenkin jo hiukan päättä mitä ehtoja haluaa tarjoukseen liittää ja mistä hinnasta sitä lähdetään tarjousta tekemään. Tämän takia keräsinkin nyt tähän alle hiukkasen tietoa ja omia kokemuksiani asuntokaupasta.

Mistä summasta aloittaa tarjous? Tähän ei toki ole yhtä oikeaa vastausta mutta yleensä tarjoukset aloitetaan -10% ja - 20% väliltä (eli pyyntihinnasta esim -10% pois). Toki tarjottavassa summassa tulee huomioida se myynti tilanne. Mikäli asunnosta on jo toinen ostaja tehnyt tarjouksen saattaa sitä joutua tarjoamaan heti alkuun jo melkein pyyntihinnan tai jopa parhaimmillaan yli. Maalaisjärjen käyttö on sallittua ja mielestäni on hyvä tutkia hiukkasen alueen vastaavien asuntojen myyntihintoja ja tilastoja jo myydyistä asunnoista. Esimerkiksi Asuntojen.hintatiedot.fi- palvelusta on saatavilla hinta- ja laatutietoja toteutuneista asuntokaupoista Suomessa. Loppujen lopuksi oma tarjous on vain arvailua siitä mihin hintaan myyjä saattaa suostua myymään asuntonsa ja hyvin yleistä onkin vastatarjousten antaminen suuntaan ja toiseen. Prosessina tämä muistuttaa kovasti meille suomalaisille kaukaiselta ja vieraalta tuntuvaa tinkaamista. Kuitenkin asunto kaupassa tinkaaminen kannattaa, sillä se voi tarkoittaa parhaimmillaan useiden tuhansien eurojen ja jopa kymmenien tuhansien eurojen säästöä ostajan näkökulmasta. 

Kun asunnosta tarjottava hinta on päätetty, päästään tarjouksen muihin ehtoihin. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi lainansaanti ehto tai kuntokartoitus. Näillä ehdoilla voidaan suojata itseä ja mikäli ne tuntuvat tarpeellisilta on ne ja muut tärkeältä tuntuvat ehdot hyvä sisällyttää tarjoukseen. Mikäli tarjouksen tekee välittäjän kanssa (niin kuin me teimme) tulee nämä asiat käytyä varmasti läpi. Meidän tapauksessa välittäjä varmisti tämän kaltaiset tärkeät asiat juuri tarjousta tehdessämme. 

Seuraavaksi tuleekin sitten vastaan asuntotarjouksen voimassaoloaika. Usein asuntotarjoukset eivät ole voimassa kuin muutaman vuorokauden, tosin tästä poikkeuksena kannattaa huomioda asunnon myyjän/myyjien poikkeukselliset tilanteet. Esimerkiksi toinen osapuoli saattaa olla ulkomailla, joilloin yhteydenpito myyjäosapuolien välillä voi olla hitaampaa tai kyseessä voi olla myös kuolinpesä, jossa on useita myyjiä (pahimmillaan eivät ole hyvissä väleissä keskenään). Tällöin tarjouksen voimassaoloaika kannattaa asettaa hiukan pidemmäksi. Meidän tapauksessa ensimmäisten tarjousten ja vastatarjousten voimassaoloajat noudattivat tuota kahta vuorokautta ja lopun lähestyessä tahtia tiivistettiin yhteen vuorokauteen. Siis jokaiselle uudelle tarjoukselle määritetään oma voimassaoloaika kellonajan tarkkuudella.

Kun tähän asti on päästy asuntotarjouksen teossa tulisi välittäjän muistuttaa tarjouksen sitovuudesta ja "sakosta" mikäli tarjous perutaan sen voimassaoloaikana tai hyväksymisen jälkeen (koskee sekä ostajaa että myyjää). Sakkosumma määritellään tarjouksessa, joten se ei jää epäselväksi kenellekään. Meidän tapauksessa sakkosummaksi muodostui 14 000 euroa, mikä pisti hyvin miettimään omaa sitoutumista tähän kaupantekoon. 

Tästä eteenpäin sitten vain odotetaan myyjän vastausta joka voi olla joko tarjouksen hyväksyntä, vastatarjous tai hylkääminen. Vastatarjouksessa myyjä laskee omaa pyynti hintaansa, mutta ei hyväksy tarjottua hintaa. Hylkääminen taas on vain kieltävä vastaus ilman valmiutta laskea hintaa. Tarjouksen hylkääminen ei kuitenkaan suoraan tarkoita sitä, että myyjä ei olisi valmis laskemaan hintaa. Näin ollen omaa tarjousta kannattaa korottaa (ehkä hiukan tuntuvammin), jolloin myyjä saattaa motivoitua hintaneuvotteluun. Meidän tapauksessa me lopulta hyväksyimme myyjien tekemän vastatarjouksen (en eden muista kuinka monta vastatarjousta välillämme kulki, mutta niitä oli monta!). Lopputuloksena tästä edessämme on kauppakirjojen allekirjoitus. Asuntoon pääsemme muuttamaan vasta huhtikuun lopussa, mikä puolestaan sopii meille mainiosti :)

Jatkossa siis sisustukseen painottuvia juttuja tiedossa, tosin kuvia itse asunnosta tulee vasta vapun tienoilla. 

Minä osaan sittenkin vielä maalata!

Jei...tartuin pitkästä aikaa eilen lyijykynään ja pensseliin, sillä pitihän sitä nyt testata osaanko enää yhtään piirtää, saatika sitten maalata. Niin ja nyt ei ole kyse seinien maalaamisesta (mitä olen tehnyt viime vuosina huomattavasti enemmän). Noh muutaman harjoitustyön jälkeen aikaansaamani jälki miellytti vihdoin ja viimein ja voin taas huojentuneena todeta, että eipä tuo taito ole hävinnyt. Toki harjoittelu ja taidon ylläpitö ei olisi yhtään huono juttu, sillä alku tuntui aivan uskomattoman kankealta. Mutta sen pidemmittä puheitta tässä olisi minun vesiväri työni tällä erää (siis se viimeinen ja sensuurin läpi päässyt työ). 

Vinkkejä asuntonäyttöön

Eli asunto asialla jatketaan ja asuntoon liittyviä postauksia on varmasti luvasssa reilusti lisää tämän kevään aikana. Tosin toivottavasti hiljalleen nämä postaukset käsittelevät uuden asunnon sisustusta ja pientä pinta remonttia. Noh nyt kuitenkin keräsin pienen listan asioista joihin kannattaa kiinnittää huomiota asunto näytössä (osto ja jopa vuokraus aikeissa) ja mitä kannattaa muistaa kysyä. 

Tulevat remontit on hyvä selvittää ettei tule mitään yllätyksiä ja sitä sitten osaa varautua niin henkisesti kuin myös rahallisesti asiaan. Tämän lisäksi on hyvä tehdä itsellensä selväksi perus remonttien aikajänne (esim. putkiremontti tehdään usein noin 40 vuoden välein) ja niiden kustannukset (putkisto saneeraus voi maksaa jopa 800 euroa neliöltä tai enemmänkin). Tämä on lähinnä sen takia ettei yllätyksiä myöskään tule kalliiden remonttien osalta muutamien vuosien päästä.

Tuhohyönteisten esiintyminen, eli onko asunnossa tai taloyhtiössä tavattu tuhohyönteisiä ja mikäli on niin milloin ja minkä sorttisia. Tätä ei monesti tule edes ajatelleeksi, mutta voin kokemuksesta sanoa että tulee todella huijattu olo kun asunnosta löytyy pieniä tuholaisia ja taloyhtiössä on ollut hyvinkin tiedossa kyseinen ongelma. Siispä pienellä kysymyksellä saa tiedon tähän ikävään ongelmaan ja sitten päätös jää sinulle itsellesi. 

Mittanauha ja mittaaminen, siispä koskaan ei ole huono asia ottaa mittanauhaa mukaan asuntonäyttöön. Varsinkin jos sinulla on jokin huonekkalu jonka ehdottomasti haluat mukaan uuteen asuntoon, on hyvä jo heti alkuun varmistaa mahtuuko kyseinen huonekalu kohteeseen vai pitääkö jommasta kummasta luopua. Silmämääräinen arvio on aina silmämääräinen eli pieleen voi mennä ja pahasti.

Pistorasioiden paikat, tämä on helppo varmistaa mikäli asunto on tyhjillään, muutoin se voikin olla sitten hankalaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa että monissa vanhoissa taloissa saattaa olla jopa vain yksi pistorasia huoneessa, mikä puolestaan saattaa hankaloittaa elämää kun pitäisi ladata yhtä sun toista laitetta ja saada vielä telkkari, musiikkisoitin ja pöytävalo samaan pistorasiaan. Sähkömiehen tilaaminen onkin sitten puolestaan aika kallista puuhaa, joten jollei muutoin ole sähköjen uusinta suunnitteilla ei tämä ole mielekäs vaihtoehto.

Muistiinpano välineet on hyvä olla mukana, sillä näytössä voi ilmetä jotain oleellista minkä haluat muistaa. Kännykkä on erinomainen muistiinpanoja varten, näin et hukkaa tarpeellisia tietoja ja ne ovat saatavilla tarpeen tullen. 

Kamera ja kuvien ottaminen, varsinkin sellaisista asioista/ huoneista, joista asunnon välitys sivuilla ei ole kuvia. Muista kuitenkin kysyä lupa kuvaamiseen! Varsinkin silloin kun asunnossa edelleen asutaan, saatetaan kuvaaminen kieltää. 

Näiden lisäksi on hyvä pohtia pintojen uusinta tarpeita, sillä ei se maalipurkki ole ilmainen, vaan yhden huoneen maalaus saattaa hyvinkin kustantaa 100 euroa. Tapeteista puolestaan hinnat ovat sitäkin korkeammat (ainakin aina ne tapetit joista minä kiinnostun tuntuvat maksavan aikalailla). Lisäksi on hyvä muistaa, että keittiöremontti sekä kylpyhuone remontti ovat niitä kalleimpia kodin remonteista. Yhteen tilaan voi hyvinkin upota enemmänkin kuin 10 000 euroa. Niin ja vielä muistutuksena 1920-1990 luvuilla uusituissa/rekennetuissa kylpyhuoneissa saattaa esiintyä aspestia kaakeleiden samoissa, mikä on hyvin kallis (ammattilaisten suorittama) operaatio. 

Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekin hyötyä asunnon etsintä projektissa!

Kortteilua

Vanhempani ovat pienestä pitäen ohjanneet minut ja siskoni taiteen pariin. Erityisesti kaiken tyyppinen askartelu on ollut meillä kovasti suosiossa ja joulukortit piti aina tehdä itse. Tästä johtuen pidän edelleenkin todella paljon askartelusta ja koen sen jopa olevan jonkin asteista terapiaa itselleni. Viimeisten vuosien varrella olenkin onnistunut keräämään aikamoisen läjän (itse asiassa yhden kaapin verran) askartelu materiaaleja itselleni, joita on nyt sitten ihana käyttää eri tyyppisissä askartelu projekteissa. 

Useimmiten taidankin nykyisin intoutua tekemään kortteja ja uskokaa tai älkää mutta yhden kortin tekemiseen voi hyvinkin kulua kaksi tuntia ( joskus jopa enemmän ), eli pinoiksi niitä ei pääse kertymään. Päin vastoin, tuntuu että aina jotkut juhlat pääsevät yllättämään ja sitten tehdään tohinalla korttia. 

Varjopuolena tälle harrastukselle on ehdottomasti omien jälkien siivoaminen! Kun oikein todella innostun askartelemaan saattaa iso osa askartelu tarvikkeista vallata esimerkiksi sohvan ja olohuoneen lattian, mikä puolestaan tarkoittaa valtavaa siivous urakkaa. Miestäni tämä askartelun tuoma kaaos ärsyttää kovasti ja vaikkei hän sitä suoraan sanokkaan (ainakaan usein) niin naamasta kylläkin näkee mitä mieltä hän asiasta on :) 

Kuvissa esiintyvä kortti on yksi viimeisimmistä tuotoksistani, josta pidän valtavasti.

Elämää erossa toisesta

Luin tuoss muutama päivä sitten Lindsay's Diaries blogista monia kovasti ahdistavasta asiasta, nimittäin asumisesta eri paikkakunnalla rakkaansa kanssa. Ajattelinkin nyt hiukan raottaa minun ja mieheni tilannetta. Ehkä joku saa tästä hiukkasen toivoa ja uskoa siihen, että erossa asuminen ei välttämättä ole maailmanloppu.

Minä ja aviopuolisoni eli tuttavallisemmin mieheni olemme olleet erossa lähes kaikki arkipäivät jo vuodesta 2007 asti. Toisin sanoen käytännössä koko suhteemme ajan. Tämä tarkoittanee näin tarkemmin pohdittuna sitä, että suhteemme on ollut jo hyvin pitkään kaukosuhde. Itse asiassa tajusin tämän vasta muutama vuosi sitten, taidan siis olla aikamoinen blondi :) Noh todellisuudessa en vain ollut koskaan ajatellut asiaa tarkemmin ja  näin ollen en myöskään ollut määritellyt suhdettamme mihinkään lokeroon, kuten tuohon kaukosuhteet. Tämä on ehkä ollut ihan hyväkin asia, sillä termi kaukosuhde tuntuu sisältävän hyvinkin negatiivisen latauksen. 

Minä sanoisinkin että avain eri paikkakunnilla asumiseen on siinä ettei tee siitä itselleen liian suurta ongelmaa ja opettelee keksimään myös kivoja juttuja yksinäiseen arkeen. Erossa ollessamme teemme kumpikin itsellemme mieluisia asioita, mikä tekee yksin vietetystä ajasta mieluisaa. Esimerkiksi minä arskartelen, käyn salilla ja vietän aikaani ystävieni kanssa arkisin. Tämän lisäksi pyrimme myös tekemään niin koulu- kuin myös työtehtävämme arkipäivinä, jotta viikonlopuisin voimme viettää aikamme yhdessä ilman häiriöitä. Näillä eväillä meillä on pitkälti pärjätty ja  näiden vuosien aikana mieheni on kosinut minua ja menimme jopa naimisiin.

Erossa asuminen voikin loppujen lopuksi lähentää suhdetta, sekä sen kautta helposti ymmärtää kuinka paljon toisesta välittää. Kuitenkaan erossa asumisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kummallakin on oma asuntoa. Pikemminkin suosittelisin omasta kokemuksestani tekemään kummallakin paikkakunnalla sijaitsevista asunnoista yhteisiä koteja. Tällä tavoin matkustamisesta ja toisen luona oleilusta ei tule riitaa. Lisäksi uuteen paikkakuntaan tutustuminen yhdessä on huomattavasti mukavampaa kuin yksin. 

Riidat ja riitely ovat todellisuutta ja osa arkea myös erossa asuvilla pareilla. Välillä voi tuntua todella turhauttavalta riidellä silloin kun vietetään sitä vähäistä yhteistä aikaa. Kuitenkin tämäkin on vain osa parisuhdetta ja vaikka kuinka turhauttaisi kuluttaa aikaa riitelyyn, toisinaan sitä on vain pakko päästellä höyryjä (ainakin minun tapauksessa). Muutoin pienistä asioista voi kehittyä valtavia patoutumia, joiden purkautuminen puolestaan voi olla vielä ongelmallisempaa. Kuitenkin suosittelen myös kuuntelemaan toista ja miettimään mitä voisi tehdä itsekin toisin. Tällä tavoin keskustelemalla ja kuuntelemalla voidaan riitoja välttää ja kompromissit kummankin suunnalta kuuluvat tasapainoiseen suhteeseen.

En siis väitä, että erossa asuminen olisi helppoa tai edes ideaalinen tilanne missään suhteessa. Kuitenkin uskallan vahvasti väittää, että elämä eri kaupungissa ei automaattisesti tarkoita itkua ja eroa, vaan suhteesta voi tulla entistäkin vahvempi ja vakaampi. Älkää siis tehkö asiasta ongelmaa, vaan pyrkikää löytämään tilanteesta hyviäkin puolia. Oli ne sitten kahden asunnon sisustamista tai ihan mitä tahansa, joka on itselleen positiivinen asia. Positiivisella asenteella sitä kestää pientä eroa huomattavasti paremmin!

Asuntoa etsimässä

Olemme jälleen kerran siinä tilanteessa, että pitäisi löytää uusi asunto. Uuden asunnon etsintä sinäänsä on jo varsin uuvuttava ja hankala projekti, mutta kun siihen lisätään vielä kaupungin vaihdos ja oman asunnon osto, niin koko projekti tuntuu jo melkeimpä ylivoimaiselta. En kuitenkaan väitä inhoavani oman asunnon etsintää, mutta se tarkoittaa minun tapauksessani sitä, että vaatimustaso (mm. asunnon mielekkyyden suhteen) nousi aikalailla. 

Minulla ja miehelläni on onneksi hyvin samantyyppiset mieltymykset tämän uuden asunnon osalta, joka onkin johtanut seuraavan laisiin vaatimuksiin:

Kerrostalo-osake

Rakennettu ennen vuotta 1945

Huoneita 2-3

Putkiremontti tehty (tällä hetkellä on aivan valtavasti tulevia putkiremontti kohteita myynnissä)

Korkeat huoneet (mielellään 3 metriä tai yli)

Sijoittuu Helsingin keskusta alueelle

Se onko asunto missä kunnossa, ei oikeastaan ole meille ongelma, sillä olemme remontoineet jo kaksi edellistä asuntoammekin. Toki mieluummin ostaisimme lähes valmiin asunnon, kuin täydellisen pommin. 

Niin ja viitaten vielä edelliseen listaan, niin tiedämme ilman ulkopuolisten kommenttejakin tämän olevan varsin kallis projekti , juuri näiden meidän vaatimusten takia. Jokaisella onkin oikeus omiin mieltymyksiinsä ja omien haaveidensa toteutukseen. Älkäämme siis tuomitko toisten mieltymyksiä ja saatika ryhdy tä tuputtamaan omia preferenssejämme toisille. Minua oikeasti ärsyttää kun toisilla tuntuu olevan välillä vähän liikaakin sanottavaa asuntohankkeeseemme. Varsinkin kun jo miehen kanssa tulee toisinaan erimielisyyksiä asunnoista ja siitä mikä on kiva ja mikä ei. 

Noh nyt vain toivotaan että mieluinen (siis meidän kummankin mielestä) asunto löytyy piahkoin ja pääsen ottamaan kuvia uudesta asunnosta tänne bloginkin puolelle.